Asenne-arki: Etätyön haaste

”Tiedätkö kuinka monta askelta etätyötä tekevä työntekijäsi tai työkaverisi päivän aikana jaksaa kävellä?” Tässä jutussa vieraskynään tarttui Susanna Hakanen, joka on seurannut vierestä puolisonsa, Asennemedian audio creative Miikkaelin, etätyöskentelyä jo vuosien ajan.

Olen muutaman vuoden ajan saanut seurata vierestä useaan kertaan puolisoni innostumista erilaisista urheilulajeista ­­– tai oikeastaan urheiluvälineistä. Kotimme kaapeista löytyy muun muassa kauniilla rullalla lepäävä käyttämätön Manduka, koskemattomat frisbeegolf-putterit, uudenkarheat padel-pallot ja edelleen kaupalta tuoksuva, kiipeilyyn soveltuva, vaatekerrasto.

Olispa kiva -puheet ovat edeltäneet jokaista hankintaa, mutta tyylillä valitut vermeet tai välineet eivät ole päässeet ulkoilemaan kai edes yhtä kertaa.

Ymmärrän hyvin. Itsestä huolehtiminen jää herkästi lapsiperheen tai työnteon jalkoihin.

Nipistämme sieltä mikä ei ole pakollista ja edelleen länsimaalainen tehokkuus mitataan sillä, miten monta tuntia teemme päivän aikana töitä. Etätöitä tehdessä työmatkoihin ei tarvitse kuluttaa aikaa eikä työpäiviin mahdu pieniä höpöttelytuokioita työkaverin kanssa. Silloin tauotkin voivat tuntua vain hidasteelta.

Viimeistään tässä kohtaa työntekijälle ajatus päivittäisestä liikkumisesta voi muodostua lähinnä painolastiksi, joka työnnetään syrjään kuin katolilainen syyllisyyden tunne. Kehä on valmis.

Taukoliikunta, pysähtyminen ja ulkoilu kesken, välissä tai jälkeen töiden puhuttavat tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Siitä on tullut henkireikä monelle etäsekoiluna päiviään puurtavalle, ja sen tieteellisestä näytöstä liittyen työn jaksamiseen ja tehokkuuteen on puhuttu työ- ja organisaatiopsykologiassa jo vuosia. Silti tunnollisen työntekijän voi olla vaikea pysähtyä.

Miten saada työntekijä ylös ja liikkeelle?

Aitiopaikalta seuranneena mitkään tyylillä ja ajan kanssa valitut vermeet tai urheiluvälineet, eikä edes merkkipäiviksi – tai niiden väleihin – hankitut, aktivoivat lahjakortitkaan riko työstään tykkäävän touhuamisen kuplaa.

Mutta hetkinen, puhuiko joku kilpailusta?

Asennemedian tyypit nokittavat toisiaan tällä hetkellä #asenneliikkuu -skaban keinoin. Kyseessä on haaste, jossa yrityksenä on saada enemmän askelia päivään kuin työkaverit. Käsittääkseni keinot ovat välillä varsin luoviakin. Idea on suorastaan nerokas!

Sovellusta parempi liikuntatsemppari yksinäiselle etätyöntekijälle on yhteinen haaste. Haasteet kun ovat aina mitä mukavimpia motivaattoreita helppoudessaan – ne kun yleensä alkavat jostakin ja päättyvät johonkin.

Nyt Aseenteella keräillään sulkia hattuun koko jengillä, vaikka keskellä päivää. Tärkeintähän ei tietenkään ole voitto vaan se fiilis, että itsellä on askelia eniten.

Puolisoni oikein säikähti yhtenä hetkenä, että mitähän muiden askelluslukemat ovat ja – savolaisista juuristaan huolimatta – siirtyi yllättävän nopeasti ulkoilmaan sulkansa perässä. Siis se sama mies, kenen yritelmistä kirjoitin aiemmin.

Mitä kovempi kiire, sitä tarpeellisempia ovat tauot. Työtä tauottamalla jaksaminen ja keskittymiskyky lisääntyvät, ja tehokkuus paranee. Taukojen ja mikrotaukojen tiedetään ennaltaehkäisevän työstressiä ja pitkäkestoista työuupumusta.

Olen tämän haasteen myötä huomannut, miten etätyötään tekevä puolisoni herää nopeammin, rajaa paremmin työntekoaan, keskittyy sen hetkiseen työntekoon syvemmin, syö välipalaa (!), luo uutta ja on kaikin puolin jaksavampi ja tyytyväisempi.

Miten monta askelta jaksavampi sinä voisit olla tänään? Tässä kilpailussa voittaa jokainen.

Työntekijä voi hyvin, pomo on tyytyväinen, ja se kaikki valuu myös kotiin. Haastan kaikki.

Kirjoittaja: Susanna Hakanen