Siirry sisältöön

Asenne-arki: Miksi meidän pitäisi oppia toisiltamme?

Muutama viikko sitten Asenteen projektipäälliköt kokoontuivat porukalla Punavuoren toimistoomme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Agendalla oli sulkea läppärit, avata pitsalaatikot ja viettää inspiroiva päivä yhdessä kollegoiden kanssa keskustellen, itseämme ja toisiamme kehuen ja jopa väitellen. Markkinoinnin alalla operoidessamme olemme tottuneet jatkuvaan muutokseen, joka haastaa myös meitä kasvamaan ammattilaisina jatkuvasti. Välillä paras apu on lähellä ja halusimmekin nyt kehittyä oppimalla toisiltamme.

Asennemedialla projektipäälliköt ovat mukana vaikuttajakampanjoissa läpi koko tuotantoprosessin, ja läheinen yhteistyö niin asiakkaiden kuin vaikuttajienkin kanssa mahdollistaa kokonaisvaltaisen ymmärryksen karttumisen kampanjasisältöjen takaa. Tämän osaamisen sekä avoimen yhteistyön avulla pystymme optimoimaan yhteistyösisältöjämme vastaamaan jokaisen alustan lainalaisuuksia, seuraajien odotuksia sekä ajankohtaisia trendejä. Näin saamme myös kampanjat performoimaan mahdollisimman tuloksellisesti.

Kaikkien näiden prosessien takana on kuitenkin suuri määrä hiljaista tietoa, jota etsittiin nyt yhdessä esille kaikkien hyödynnettäväksi. Olen erityisen iloinen siitä, miten meidän tiivis proikkaritiimimme haluaa jakaa keskenään tietoa ja kehittyä yhdessä, mikä ei varmasti ole itsestäänselvyys jokaisessa organisaatiossa. Varsinkin korona-aikana moni voi samaistua tunteeseen, että olemme tehneet töitä omissa poteroissamme, ja jo lyhyessä ajassa juuttuneet tapojemme vangeiksi. Ainakin itse tunnistan ja tunnustan omien ideoideni rajallisuuden, ja mikä siis sen raikkaampaa kuin kuulla, millaisia oivalluksia kollegalla on ollut.

Meidän ”Proikkariperjantai” onkin suosittelun arvoinen konsepti kollegoiden keskeiselle tapaamiselle, jossa keskitytään positiiviseen kehitykseen. Avointa ja rehellistä työkulttuuria voi ruokkia organisaatioissa monin tavoin, ja siksi haastan sinut kokoamaan lähikollegasi yhteen ja lyömään ne kuuluisat viisaat päät yhteen.

Kirjoittaja: Amanda Ikonen